Huuh...koulu on rankkaa. Varsinkin lukio, mutta oon siellä ennemmin kuin amikses ( ei millää pahalla ). <

Tein kurssivalintoja ja toivon todellakin, että oon tehny ne oikein.
Vilkuilen muuten koko ajan telkkuu, kun sieltä tulee niistä 11.9 tapahtuneest tehty leffa. Okei, en oo pysyny kärryillä ollenkaan, mut muistan kun olin ykkösellä (vissiin) kun saatiin kuulla siitä opettajalta. Ja olin kauhuissani. Se oli koko päivän puheenaihe varmaan kaikkialla. Ja katsoin muutamia vuosia takaperin dokumentin siitä ja itkin, kun näin sen ensimmäisen koneen törmäyksen.

Ja olin niin kiitollinen, ettei kukaan mun sukulaisista asu Amerikassa. <3

Down terrorismi

Olisi kiva muuten, jos kommentoisitte joskus ?!!??!!??! ?<3

Öitä

En puolla rasismia, joten ei tartte käsittää väärin !!!!!!!

Joku sanoo venäläisiä ryssiksi, toinen taas tummaihoisia neekereiksi. Ruotsalainen voi olla svedupelle jne.
Musta rasismi on sairaus, MUTTA

rasismi ja toisia haukkuminen läskiksi jne = sama-asia.

Onko siis oikein, että joku esim. venäläinen tulee ja alkaa haukkumaan mua läskiksi ? Jos mulla ei kerran ole oikeutta sanoo sitä ryssäksi, onko sillä oikeutta ulla sanomaan muakaan läskiks? 

Juu vuodatanpa vaaaaan

Okei, en tiedä kuka tätä muka lukee, mutta olen todella todella todella pahoillani, että olen ollut näin kauan hiljaa. Mutta mulla on ihan täydellinen selitys sille; KOULU. 

Aloitin siis tuolla pienessä Torkkelin kuvataidelukiossa 18.8 elikkä joku kaksi viikkoa sitten. 
Ja joo ensimmäinen päivä oli yhtä helvettiä, koska sellaisiahan niiden ensimmäisten päivien kuuluukin olla?
Seuraavana päivänä aloin sitten päästä jyvälle siinä tutustumisessa ja NAPS nyt tunnenkin paljon ihmisiä ja oon saanut uusia kavereita taputapu !

 Oon jopa jotenkin jo tottunut tähän koulurytmiin, eikä se ookkaan niin kamalaa. Ajattelin, että tää tulee olemaan ihan hirveää kakkaa koko ajan. :---------------D

 

Anteeksi pitkää paussia, mutta en ole päässyt koneelle, sillä mulla ei ole edelleenkään omaa konetta, jolla pääsisin surffaamaan :)

No selitän kaiken päivä kerrallaan:

Lauantai

Isä herätti mut ystävällisesti kello 7.35 ja se oli tehny ihanan fantastisen aamupalan mulle ja Moonikalle. Sit me lastattiin auto ja isä oli ihan surullinen (no tietty) ja noi toivotti mulle hyvää elämää ja sano, että mun koti on aina täällä. Ihanaa. Mut sitten me lähdettiin ja napattiin äiti kyytiin. Ajomatka oli hujauksessa ohi, vaikka kilsoja kertyi jku 179?
Paikan päällä me sitten ensn tutustuttii tähän kämpään, kun en oo ennen nähny tätä.
JA SE PALJASTUI PALATSIKSI!!!
Roudattiin kamat sisään ja lähdettiin ruokailemaan Weeruskassa, missä syotiin äitin kanssa pizza puoliksi. (Täytyy mönää, että se oli melko suolainen, mutta paikka ja tunnelma oli hyvä.)
Myöhemmi Marja lähti heittään Marjaanaa pirskeisiin ja Moonika ja äiti jäi hetkeksi mun seuraksi, mutta aika äkkiä nekin lähti ja tietenkin äiti oli niin liikuttunut, että se itki ja lopulta mulla ja Moonikallakin oli kyynel silmäkulmassa.
Sitten laitoin kamat paikoilleen, muttei tämä vielä tuntunut kodilta. Mutta kai se pian alkaa tuntumaan!

Sunnuntai

Ensimmäinen yö täällä oli ohi. Ja nukuin melko huonosti. Tutustuttiin tähän lähiympäristöön ja myös keskustaan, kun mentiin Marjaanaa vastaan rautatieasemalle ja sieltä stokkalle osteleen pientä sälää. Sitten me tultii kämpille ja illemmalla mentiin lintsille! Ostettii iltahupi-rannekkeet ja ei tarvinnu jonottaa ollenkaa laitteisiin ku oli muka niin huono sää. :) Sitten tultiin kotiin ja melkeen suoraan tutimaan.

Maanantai eli tänään

Aamu meni melko hissukseen ja kahentoista jälkeen lähdettiin käymään asioilla. Piti mennä leffaankin kattomaan Public Enemyä muttei jaksettu, kun laiskamato iski.
Sit ollaan vaan maattu koton ja nyt pääsin vihdoin dataamaan HALLELUJA! Kohta Huippumallihaussa ja sitten valikoimaan huomisia vaatteita! Onhan sentään ensimmäinen päivä lukiossa, pitää tehä täydellinen vaikutus.

Perjantaina mun on käytävä läpi vaatekaappini sisältö. Sinne on kertynyt aika paljon kamaa vuoden puolentoistavuoden aikana. Oon siis sinä aikana muuttanu tyyliäni lapsellisesta naisellisemmaksi ja muutenkin erilaisemmaksi. Sellaiseksi Edithmäiseksi.

Mun on myönnettävä, että jännittää. Ei muutto vaan KOULU! Ei ole todellista, että en ole menossa Trappulaan. En ole menossa niiden tyyppien arvostelevien silmien eteen! Huh. Miten kestän istuu yli kaks tuntia autossa lauantaina. Onneksi lähetään aamulla niin voin varmaa nukkuu, jos saan nukutuksi.

Vaikka mulla on muutenkin niiin monta mietinnän aihetta niin kaiken kukkuraksi kanit huolestuttaa mua. Mulla ei ole niille vielkään varmaa "säilytyspaikkaa". En haluu luopuukkaan niistä, kun oon toivonmukaan muuttamas sitten omaan kämppään jossain vaiheessa kolmen vuoden sisällä.