Haluan ääneni kuuluviin. En puheen mielessä vaan laulun merkeissä.

Mietin tänään kaikkea. Melkein kaikkea. Mitä jos menen Idolsiin ensi syksynä? Tuleeko minusta samanlainen kuin Anna Abreusta, jonka musa on vain myyvää loilottelua? Haluan päättä itse mitä teen ja miten teen! En tahdo julkaista kirjaa itsestäni heti! Olen vasta 16 herra paratkoon! Elämänkerrastani tulisi varsin lyhyt, mutta ytimekäs.

Palaan Idolsiin. En tiedä haluanko edes voittaa...haluaisin kuulla niiltä pelottavilta tuomareilta mitä mieltä he ovat äänestäni. Pelkään, että he pitävät minua liian nuorena siihen kisaan, mutta ymmärrän heitä.

Kun tarkemmin mietin; pääsin juuri lukioon, minne olen halunut palavasti ja tein töitäkin sen eteen (ja hyödyin rahallisesti täsätä työstä :D stipendi siis) ja toivoin ja toivoin. Mutta pyrkimisten jälkeen into lopsahti. Vain sen takia, että pääsykokeissa oli mennyt minun mielestäni surkeasti. Silti jostain kumman syystä minua ollaan nyt passitettamassa omaan elämään suurkaupunkiin, rannikolle Helsinkiin!

Miksi siis uhraisin kaiken vaivan näön jo nyt?!

Jos vaan antaisin olla nyt ja odottaa. Ehkä jokupäivä löydänkin itseni levyttämässä?