Perjantaina mun on käytävä läpi vaatekaappini sisältö. Sinne on kertynyt aika paljon kamaa vuoden puolentoistavuoden aikana. Oon siis sinä aikana muuttanu tyyliäni lapsellisesta naisellisemmaksi ja muutenkin erilaisemmaksi. Sellaiseksi Edithmäiseksi.

Mun on myönnettävä, että jännittää. Ei muutto vaan KOULU! Ei ole todellista, että en ole menossa Trappulaan. En ole menossa niiden tyyppien arvostelevien silmien eteen! Huh. Miten kestän istuu yli kaks tuntia autossa lauantaina. Onneksi lähetään aamulla niin voin varmaa nukkuu, jos saan nukutuksi.

Vaikka mulla on muutenkin niiin monta mietinnän aihetta niin kaiken kukkuraksi kanit huolestuttaa mua. Mulla ei ole niille vielkään varmaa "säilytyspaikkaa". En haluu luopuukkaan niistä, kun oon toivonmukaan muuttamas sitten omaan kämppään jossain vaiheessa kolmen vuoden sisällä.