Aloin jälleen käyttämään aivojani... mietin entistä luokkaa ja sitä tulevaa luokkaa, joka odottaa mua pääkaupungissa. Tiedän sen, että se tulee eroamaan entisestä HIRVEÄN paljon ja mua pelottaa, että mua pidetään jonkinlaisena landepaukkun, joka luulee osaavansa piirtää mukamas hienosti. Itsesääliä ehkä, mutta tolta musta tuntuu. Pääsykoe meni mun mielestä huonosti, mutta näköjään arvioijat siellä koulussa pitivät niitä omalaatusina. Oisin halunnu tietää mitä ne niistä ajatteli.

Oon kuitenkin onnellinen. Jos en olisi päässyt hesaan voin uskoo miltä musta ois tuntunu. Oisin pettänyt kaikki. Ainakin isän ja äidin. Ne on niin ylpeitä musta ja arvostan sitä. Toki niitä pelottaa, kun niiden oma pikkutyttö lähtee suureen ja pelottavaan Helsinkiin mukanaan vain oma pää. Kai mä siellä pärjään.