Tällä hetkellä mua todellakin vituttaa.
Siis ihan pikkuasiatkin. Mulle tulee tälläinen olo aina, kun tunnen itteni epävarmaksi ja rumaksi. En ole vielä sinut näiden uusien hiusten kanssa. Ajattelet, että muut katsovat mua oudosti, kun näprään näitä suortuvia koko ajan ja tähyilen kuvajaistani peileistä ja ikkunoista. Puren huultani ja puristan käsiäni nyrkkiin. Epämukava tunne on inhottavin tunne. Samoin ikävä. Kaipuu.
Kaipaan parasta ystävääni nyt todella paljon. Haluan istua hänen kanssaan ja tuijottaa telkkaria ja nauraa.

Inhoan itsessäni sitä, että en ole kiitollinen mun muista ystävistä. Tai olen. Todella. Mutta silti kismittää! Ja sekin kismitys johtuu jostain kuvista. Joo en voi sille mitään etten ole kotona, jotta voisin lähettää kuvia. Ottakaa omilla kameroilla kuvia.
Saan tommoisesta pienestä ja mitättömän tyhmästä asiasta stressiä. Kun nyt, juuri nyt kaikki asiat kaatuu päälle. Muutto, ero perheestä, ajan puute, tunne ettei tule pärjäämään...

Anteeksi. :(