Luin tänään jotain oikeasti kaunista. Varmasti totuudenomaavin teksti, mitä olen koskaan lukenut itsestäni. Sen kirjoitti ystäväni, jonka kanssa olen jakanut erityisiä hetkiä mitä eriliasemmissa paikoissa. Hän on oikeastikkin kauneimpia ihmisiä, joita olen koskaan nähnyt tai tulen näkemään. Kävelykeppini, hellehattuni, siveltimeni, ystäväni, hengenheimolaiseni...

Seikkailut vie meitä molempia eteenpäin ja etenkin- rohkeus tarttua seikkailuihin. Oon ylpeä susta ja sun saavutuksista, joihin näit kovasti vaivaa. Sen lisäksi voin myöntää (vaikka se on ylpeydeltäni lähes sietämätöntä) olen todella kateellinen sinulle! Sinä saat nähdä maailmaa aikaisemmin kuin minä. Mutta en aio lakata yrittämästä. Kenties meillä on vielä yhteisiä seikkailuja tulossa, sitä ei kukaan tiedä, mutta sen minä tiedän, että aion pitää sinusta jokaisella solullani kiinni. Sä tuot elämääni mielikuvitusta, naurua, tunteita, ajatuksia, luovuutta, kaikkea mahdollista ja vielä enemmän. Susta ei vain voi saada tarpeekseen ja susta löytyy aina jotakin uutta. Rentous, huolettomuus, kiinnostuneisuus, positiivisuus ja rohkeus tulee viemään sua eteenpäin, mutta lupaathan mulle, että et tee mitään harkitsematonta! En anna anteeksi jos sulle käy jotakin. Joten, mieti muutaman kerran miten asia toimii ja toimi itse vasta sen jälkeen. Olet hirvittävän rakas mulle! Ja usko pois, olet todella kaunis nainen!