Tuntuu kun mua vedettäis joka suuntaan ja on hirveä kiire! Mietin vaan kokoajan huomista lääkärissä käyntiä ja sitä, että oonko kunnossa ja mitä?!

Ajoin serkun luo kotoot, kun en enää totaallisestikkaan jaksanut enää katsoo pikkuveljeä, enkä kuunnella sen juttuja. Eikä ne jutut oo mitään kivoja, vaan vittu hermoja raastavia ja ärsyttäviä. Minä jos joku tiedän mitä ärsyttäminen tarkottaa!

Käynnistin maanteidenkauhun ja lähin ajamaan. Sato kaatamalla ja sataa edelleen ja siinä kävi sitten niin hassusti, että kastuin läpimäräks ja mun farkut on viiieläkin ihanan kosteet! :( Ei hauskaa. Onneksi mulla oli "kaikki" vaatteet mukana.

Mutta aika tuntuu kulkevan liian kovaa. En ehdi päätäni kääntä, kun kello on liikkunut jo tunnin eteenpäin. Ihan hullua!
Voisin nukkua kokonaisen päivän, jos olisi aikaa ja tarmoa sellaiseen suoritukseen.